Kadetin ensimmäinen testi 4.7.2006 Alastaro Kadettia oltiin käyty pari kertaa kokeilemassa tallin vieressä olevalla asfaltoidulla parkkipaikalla ja todettu että hyvin toimii, tosin jarrut vähän takapainoiset. Pari päivää ennen testiä asennettiin maasturista lainattu jarrupaineensäädin takapiiriin. Jarruja testailtiin parkkipaikalla ja huomattiin jarrubalanssin olevan ihan pielessä. Takapyörät menivät lukkoon, vaikka säädintä ruuvattiin miten. Ajattelimme säätimen olevan rikki, joten vaihdoimme toisen säätimen. Mutta takapyörät lukkiutuivat edelleen. Aikaa ei ollut enää testailla erilaisia säätimiä, joten laitoimme oikean nuppisäätöisen jarrupaineensäätimen. Johan alkoi jarrubalanssin säätö onnistumaan.                       Alastaron testiaika oli 10-20. Saavuimme perille vähän ennen kymmentä. Paikalla oli jo moottoripyöriä, pari legendsiä ja endurance tiimi #701. Laitoimme varikkopaikkaamme kuntoon, kun viereemme parkkeerasi Pertti Kuismasen tallin rekka. Jätimme kadetin parkkiin ja menimme silmät suurina katsomaan mitä sieltä rekasta purkautuu. Rekan luukku aukesi ja ulos tuli Honda mönkijä, työkaluja, työkaluja, työkaluja ja viimeisenä Chrysler Viper GTS-R GT-auto. Ensimmäisenä radalla lähtivät moottoripyörät. Moottoripyörien tultua  pois alkoi radan putsaus, koska lemminkäistä edeltävässä nopeassa taitossa oli pitkä öljyvana. Sitten oli autojen vuoro. Kuismanen sai mennä Viperillä ensimmäisenä ja minä heti perään. Tarkoituksenani oli kuulostella konetta ja tarkkailla lämpö- ja seosmittaria. Kadetin moottori tuntuikin toimivan ihan hyvin, tosin vääntöalue loppuu vähän aikaisin. 5000 kierroksen jälkeen ei tapahdu enää mitään. Lisää kierroksia voisi saada sytytystä säätämällä, koska jakajahan oli vaan laitettu paikoilleen ilman sen kummempia säätöjä. Huomasin että moottori käy laihalla lambda=0.95 ja myös lämpöisenä n.120 asteisena. Pyöränkulmat oli säädetty tallilla valmiiksi kohdalleen silmämitalla, no ne olivatkin sitten aivan pielessä. Eturenkaat tuntuivat taittuvan mutkissa alle ja puski niin pirusti. Ennen ja jälkeen Las Palmasia oleviin taittoihin joutui hiljentämään ja silti ei millään meinannut kääntyä. Ajoin kuitenki 20min jonka aikana lämpö oli koko ajan 120 astetta, vaikka en ajanut edes täysiä. Taitaa bemarin ongelmat olla siirtyneet tähän.                       Varikolle tultuani muut huomasivat että auto tiputtaa öljyä. Kurkkaus keulan alle  ja koko moottorihan oli aivan öljyssä. Öljypohjan tiiviste oli muutamasta välistä pullahtanut, lieneekö huohotusjärjestelmässä ollut tukos, tjms? Eturenkaina olleet 13"Dunlopit olivat kuluneet lähes kankaille ulkoreunoista. Camberia pitää saada lisää ja reilusti. Tolppia käännettiin pari astetta lisää, jolloin aurausta tuli kolme senttiä, no säätövara ei tietenkään riittänyt. Saimme paikalle saapuneelta Osprey Racingiltä lainaksi rälläkän, jolla lyhensimmen raidetankoja. Säätövaraa saimme hiukan lisää, mutta  se ei kuitenkaan riittänyt vaan saimme camberia ainoastaan asteen lisää. Ilmamäärämittarista laitettiin pari napsua rikkaammalle. Seuraavaksi radalle lähti Pete. Kierrosajat paranivat heti pari sekuntia. Radalla oleva öljy esti parhaan ajolinjan käytön, joten täysin vertailukelpoisia aikoja ei saatu. Radalla oli toista kymmentä autoa mm. siviili Audi RS4 ja Subaru WRX, pari legendsiä, neljä endurance autoa ja Viper. Viper meni 1:14 kierrosaikoja, kadetilla ehtii samassa ajassa vasta lemmikäisen jarrutukseen! Peten tultua varikolle tutkisimme, että jatkuiko öljyvuoto. Moottori oli edelleen öljyinen, mutta sitä ei oikein parilla rätillä saa variko-olosuhteissa puhtaaksi. Öljyä ei kuitenkaan tippunut enää. Seokset olivat edelleen yhtä laihalla, boxi taitaa säätää ne lambdan avulla laihalle, vaikka ilmamäärämittarista huijattiin rikkaammalle. Kolmos-vaihde ei pysynyt päällä vaan pomppasi heti pois, jos nosti kaasua. Vaihdelaatikosta kuului hirveä rohina, näinköhän tämä heikoksi tiedetty F16-vaihteisto antautuu? Tuumittiin että öljy vaimentaisi rohinan, mutta sitä ei tietenkään ollut mukana. Saimme Viper-tiimiltä litran öljyä, joka tuli hienosti paineilmatoimisesta annostelijasta suoraan opelin laatikkoon. Öljystä suuri kiitos Pertti Kuismasen tallille. Vaihteisto hiljeni hieman saatuaan kunnon kisaöljyä,  joten päätimme jatkaa testaamista.                       Marko ajoi oman vuoronsa yhdellä kädellä pidellen toisella kädellä kolmosta päällä. Camberia pitäisi olla enemmän, mutta säädöt olivat jo tapissa. Eturenkaat ovat jo vaihtokunnossa. Ne kestivät 60min! Markku kävi vielä tutustumassa rataan, mutta muutaman kierroksen jälkeen kurvasi kuitenkin varikolle. Vaihteita ei saa enää vaihdettua ja  kolmonen on päällä koko ajan. Otimme vaihteensiirtajätornin irti, siirtäjä poikki, opelien vaihteistojen kenties heikoin kohta. Kello on vasta 16 ja testiaikaa olisi vielä runsaasti jäljellä. Pakkaamme tavarat, käymme syömässä ja lähdemme. Tehtävää riittää paljon, jos tällä autolla meinaamme ehtiä Alastarossa 22.7. ajettavaan kisaan. Vaihteisto pitää korjata tai vaihtaa, Camber-säätöä pitää saada reilusti lisää, seokset olisi kiva saada vähän turvallisemmalle alueelle ja jäähdytystä pitää parantaa. --Janne--